Ei ihme, että jutun juoni välillä hukkuu,
eivätkä osaset aina sovi paikoilleen,
kun kirjailija kaiket yöt valveilla kukkuu
ja on monasti nukahtaa tuolilleen.
Mutta jutun aihe on kiistatta tärkeä,
kertomus käsittelee elämää ja kuolemaa.
Se pohtii onko tässä kaikessa järkeä
ja sivuaa kaikkea ympärillä olevaa.…
On kuppeja pöydässä
nyt yhtä vähemmän.
On Isän kädessä
myös loppu elämän.
Pöydän tyhjän paikan
nyt muistot täyttää.
Ne elävät yhä tänään
ja tulevaan tietä näyttää.
Muistan kun kerran…
Muistatko milloin…
Muistatko sitä…
Muistan kuinka silloin…
Nousevat tunteet pintaan,
silti mukavaa kun tulit.…
0:07 ja lupa nukkua,
siis oikopäätä peiton alle,
Ei mieltä koko yötä ole kukkua,
mutta mihin lie hukkunut uninalle.
Vie Höyhensaarille kohta Nukkumatti.
On varmaan illan mittaan alkanut tuulla.
Että jaksaa mouruta tuo naapurin katti,
pitääkö vielä senkin lemmentuska kuulla.…
Sumussa on hienointa se, että näkee, ettei näe.…
Ei ole paljoa pyydelty
ei rahoja turhuuteen syydelty.
Sekin on vielä siedetty,
ettei onnettaren oikkuja ole tiedetty.
Vuosia on elätelty unelmaa,
että illalla huutaa ja hyppiä saa.
Olemme siitä jo untakin nähneet
kuinka meitä onnitellaan
ja saamme kuvamme lehteen.
Siksi joka kesäsunnuntai sielua hyytää,
kun kone aivan vääriä palloja syytää.…
Jo lensi joutsen ja
soi kurkien torvet.
Jo pulputtaa
rantamailla teerien kuoro.
Jo pärisevät
tikkojen kevätrummut.
Jo haihtuivat
hanget taivaan tuuliin.
Jo kohta
on jäittenlähdön vuoro.
Jo tanssi
neitoperho kevein siivin.
Jo viritti
laulurastas soittimensa.
Jo kohta
hehkuu lemmikki ja kaipuunkukka.…
Uusimmat kommentit