Vuodet kietoo mielen usvaan,
joka menneen taakseen peittää.
Päivä kohta mailleen painuu,
pitkät varjot sieluun heittää.
Katkeilevat muistin loimet,
ryhdistä katoaa suoruus.
Ei onnistu edes kotitoimet,
mielessä jäljellä vain nuoruus.…
Kaiken aikaa
muutos kulkee,
ovia avaa,
toisia sulkee.
Elämä seuraa
samaa rataa,
sieluun vuoroin
paistaa, sataa.
Mies harmaantuu,
askel lyhenee,
mieli haurastuu,
ajatus murenee.
Aika ottaa,
aika antaa,
muistot, haaveet
tulevaan kantaa.
…
Pannulla paistettua kalaa,
ohje on suoraan netistä.
Tassutteli kissa paikalle salaa,
mietti: ”Onkohan se vetistä?”
Maistoi vähän kielellään,
totesi: ”Tätähän syö mielellään.”…
Taas pitenee varjot,
yö päivää syö.
Taas punnitaan arvot,
kun pimeys kättä lyö.
Taas pitenee varjot,
unohtuu arkinen työ.
Liehuvat lippujen kirjot,
peittyy savuun tähtien vyö.
Taas pitenee varjot,
torikadun punaa veri.
Itävät toivon versot,
tulvii itkun musta meri.
Taas pitenee varjot.…
Kietoutui maailma mustaan,
päivänsäteen meiltä ryösti.
Viuhuivat tuulen ruoskat,
taivas rakeita ravisti.
Välkähteli ukon säilät,
leiskui hyinen hehku.
Jymisivät luonnon rummut,
kosket korvissa kohisi.
Moukaroivat isot pisarat,
kiehui järvi valkoisena,
juoksivat polut puroina,
saipa luonto juodaksensa.…
Onko parempi lentää taivaan tuuliin tai vaan tuuliin?…
Ei ihme, että jutun juoni välillä hukkuu,
eivätkä osaset aina sovi paikoilleen,
kun kirjailija kaiket yöt valveilla kukkuu
ja on monasti nukahtaa tuolilleen.
Mutta jutun aihe on kiistatta tärkeä,
kertomus käsittelee elämää ja kuolemaa.
Se pohtii onko tässä kaikessa järkeä
ja sivuaa kaikkea ympärillä olevaa.…
On kuppeja pöydässä
nyt yhtä vähemmän.
On Isän kädessä
myös loppu elämän.
Pöydän tyhjän paikan
nyt muistot täyttää.
Ne elävät yhä tänään
ja tulevaan tietä näyttää.
Muistan kun kerran…
Muistatko milloin…
Muistatko sitä…
Muistan kuinka silloin…
Nousevat tunteet pintaan,
silti mukavaa kun tulit.…
Uusimmat kommentit