Vuodet ne vierii yhä vinhemmin.

Joulusta juhannukseen on enää vain tuokio.

Olen tavannut myös herra Parkinsonin,

silti loistaa kirkaana elämän nuotio.

Herra Parkinson tulille istahti

kuin olisi ollut parempikin tuttu.

Sanoi: ”Olen uusi kipinävahti,

usko pois, näin on juttu.”

Niin hahmonsa minua kammotti,

etten halunnut kumppanuutta jatkaa.…

Kun aurinko yli taivaanrannan

vain hiukkasen jaksaa kurkistaa,

on aika taas joulua juhlistaa –

kuusen sisään kotiin kannan.

Joululaulua tuttua tapailen

jokusen säkeistön verran

ja kas on kuin silloin kerran,

kun äiti opetti sanat sen.

Kuin puhetaitoa etsien

hakee kiitoksen sanoja kieli.…

Kyllä vedessä pyydettävää riittää,

tarvitaan vain pyytämisen taito.

Kun tuo pötyä pöytään niin syöjät kiittää,

veden viljan maku on vastustamaton, aito.

Niinpä kirjoja tutkien syvennyin alaan,

valmistauduin ja varustauduin huolella.

Hankin kalleimman virvelin ja lähdin kalaan

uskoen, että onnikin on osaavan puolella.…

Yhä värjöttelee puussa naakka

vaikka jo lämpöön lensi lintuin nauha.

Puhuri puraisee sieluun saakka,

rikki repeää mielenrauha.

Syksy riipii lehdet puiston,

sääliksi käy kukkarukkaa.

Enää näkee kesästä vain muiston,

viima viiltää, huurtaa tukkaa.

Vielä riittää päivää hetken

vaikka joka heräämisellä niukemmin.…