Kuuskytviis.
(Siitä siis aihe tähän juttuun.)

Vanavettä takana jo vuosikymmenten verran,
elon kiehtovaa ulappaa vielä riittää.
Vaikka saan tehdä matkan tämän ainoan kerran
nousee mieleen monta syytä kiittää.

Olen purjehtinut alla sateenkaaren
meren välkkyessä värien taikaa.
Olen nähnyt matkalla satujen saaren,
elänyt rikasta ja onnellista aikaa.

Välillä meno on ollut hulvatonta, hurjaa,
kun on kiidetty sumussa täysin purjein.
Ja kun on tuntunut, että kaikki on kurjaa,
on karikoista selvitty neuvoin ja ohjein.

Matka on koetellut toisenkin kerran,
opettanut, mitä takilassa tekee mikäkin touvi.
Onneksi on oppinut edes sen verran
sillä jo se on ollut koko elämän mittainen souvi.

Niinpä hiljaa liitän yhteen kädet
ja pyydän, että aivan matkan loppuun saakka
vielä tuikkivat opastaen tähdet,
vettä riittää kölin alla eikä liikaa paina taakka.

”Merimies ei pyydä myötätuulta
vaan opettelee purjehtimaan.”